Punkero tulloo!

Ja niin eräs torstaipäiväinen sohvakeskustelu "Mitä tänään tehtäis?" johti siihen, että reippaat viininvalmistajamme Barbara ja Jimmy suuntasivat kohti lempikauppaansa Tokmannia. Huolellisen valinnan jälkeen mukaan poimittiin Preston metsämarjan makuinen punaviinin valmistuspakkaus. Haaveissa oli kokeilla jotain toista merkkiä, mutta valikoiman suppeus ei juuri jättänyt vaihtoehtoja. Samalla reissulla hankittiin myös lisää viininvalmistuksessa tarvittavaa laitteistoa: digitaalinen keittiövaaka. Tästä se varustelu ja hifistely kuulkaa lähtee!

Hifistelyvaaka ja pussukat.

Ei kun tuumasta toimeen. Ammattimaiset otteet olivat jo heti nähtävillä. Vedenkeittokattilaa ei muistettu viitsitty desinfioida. Tosin tällä kertaa ei desimittaakaan käytetty, kun kerta kattilan tilavuus oli ensimmäisellä kerralla jo selvitetty (tasan 10 litraa sentti yläreunasta). Barbarakin heitti housut suosiolla nurkkaan käymisastiaa desinfioidessaan ja samalla koko kylpyhuoneen huuhteluvedellä uittaessaan. Eipä tarvinnut kirota märkiä puntteja saati kuivatella valuvia sukkia patterilla. Ihan on jo pro-toimintaa!

Preston ohjeet valkoviinin ja punaviinin suhteen eivät juuri toisistaan eroa. Sokerimäärä on punkerolle valkkaria suurempi ja marja-ja hedelmäviinille vielä vähän enemmän. Koska valmistamme marjaviiniä jonka sokerisuositus on siis 4-6,5 kiloa, päädyimme mielestämme sopivaan keskivertomäärään. Makeuttahan voi lisätä tarvittaessa myöhemminkin. Ja niin humahti 5,5 kiloa sokeria käymisastian pohjalle, jossa jo möllötti siiviläpussissa oleva  marja-ja hedelmäseos. Sitruunahapot ja kiehumispisteessä oleva vesi perään, vähän hämmennystä ja tökkimistä ja eikun odottelemaan nesteen jäähtymistä 60 asteen hujakoille.

Jäähdyttelyä.

Odotellessa korkkasimme valmistusviinin, joka tällä kertaa oli hätäisesti kiireessä vain etiketin perusteella valittu, mutta herkullisen pureskeltavaksi ja tiukan tanniiniseksi osoittautunut Les Dauphins Organic.

Paksu viini.

Viinimehun jäähdyttyä sopivaksi kippasimme pussillisen (E1) entsyymiä jonka käyttötarkoituskin alkaa lainaamamme kirjallisuuden avulla selvitä. Entsyymit hajottavat hedelmien ja marjojen pektiiniä (=hyydyttävää ainetta) ja niiden avulla saadaan kirkasta viiniä, eikä 20 litraa punaviiniklimppiä. Entsyymit vaikuttavat parhaiten +50 asteessa, eli siksi vettä pitää alkuun keittää ja jäähdyttää. Ja lamppu syttyi juuri päämme päälle. Alkaahan tämä touhu kirkastumaan!

Taas pari tuntia ohjeiden mukaan odoteltuamme ja punkunvalmistusviiniä nautittuamme jatkoimme työskentelyä lisäten kylmää vettä, jotta viinimehua olisi 20 litraa. Viinihiivan lykkäsimme lasiin turpoamaan, ja siihen tarvittavan 35 asteisen veden otimme suoraan hanasta röyhkeästi, ilman raivostuttavaa keitä-jäähdytä-kaada pois-lisää jotakin-kikkailua. Mutkat suoriksi. Myös viinimehun lämpötilan onnistuimme yllättävän helposti -eli ammattimaisella otteella- saamaan 35 asteeseen. Ominaispainon mittaus (1090 öksleä eli oechlea), turvonnut viinihiiva pönttöön, kansi kiinni ja vesilukon pulputusta odottelemaan.

Viinihiiva. Ei pirtelö.

Aloitustoimenpiteet herkkupunkkuamme kohtaan olivat jo valkoviinistä tutut, joten koko homma kävi nopeammin ja henkisesti myös helpommin. Yöllisiltä turhautumisilta siis vältyttiin ja hyvillä mielin kuola valuen jäämme odottamaan keitoksemme käymistä loppuun. 

Tärkeää raportointia päiväkirjaan.