Viininvalmistajat hämmennyksissään

Ensimmäinen erä rupsuttelee salaisessa valmistuskammiossamme. Pönttöä on tässä viikon verran halailtu ja vesilukon pulputusta tuijoteltu toivoen herkeämättömän kyttäyksen edesauttavan viinin käymistä ja pikaista valmistumista. Olisikohan ehkä sittenkin kannattanut aloittaa tämä viiniura niistä 48h pikaviineistä. Kärsivällisyyttämme koetellaan!

Koska hommaa emme voi mitenkään nopeuttaa, jaaritellaanpa siis hetki menneestä. Eli siitä, minkälaisia kysymyksiä ensimmäistä erää tulille pantaessa heräsi. 

Ensinnäkin nämä entsyymit, hapot sun muut pussukat mitä heiteltiin soppaan aina oikealla hetkellä ohjeiden mukaan: ihme koodikieltä E1, E2, E7 jne. Mitä ne tekee? Barbara ainakin on ymmällään. Mitä sitten jos jotakin jättää pois? Miksi näin toimitaan, mihin nämä vaikuttaa? Haluan ymmärtää kokonaisuuden, enkä vain sokeana (ja tyhmänä) seurata ohjeita. Preston valkkarivalmistajat ohoi, täydentäkää ohjeitanne!

Ja sitten se vesi. Jimmy aiemmin kertoikin ihmeellisestä säätämisestä oikean lämpöisen veden saamiseksi. Että voisiko joku nyt kertoa että pitääkö sitä vettä keittää vai saako ottaa hanasta suoraan? Tuntuisi vähän kummalliselta, että kaikki pöntöt, tikut ja sukkahousut desinfioidaan huolella, mutta heeei sitten sen veden voit kyllä ottaa suoraan raanasta. Vai pitääkö se hanakin jo kohta desinfioida? 

Mieltä askarruttaa myös tulevaisuus: kun vesilukon pulputus on hidastunut niin, että viinin oletetaan käyneen loppuun, voiko sitä seisottaa joitain päiviä käymisastiassa tekemättä sille mitään? Onko tämä tai joku muu myöhempi vaihe sellainen, että viini vaatii toimenpiteitä HETI? Vai voiko sen antaa pötkötellä kulloisessakin tilassaan kunnes on antaa aikaa ja koko sielu seuraavalle valmistusvaiheelle?

Asioita kannattaa tietysti jahkailla etukäteen lähes unettomuuteen asti, joten se lappo. Barbaraa kyllä mietityttää miten luirulla letkunpätkällä on mahdollista siirtää nestettä astiasta toiseen. Tämä kuitenkin selvinnee ajallaan. Mutta asiaa toki kannattaa miettiä.

Ja sitten se kaikista tärkein kysymys: missä ihmeessä me säilytetään koko tuotantoa?!?

Emme kuitenkaan ole olleet aivan täysin uunoina. Olemme jo oppineet parikin seikkaa: kärpäslätkäksi kutsumamme härveli ei olekaan yllättäen kärpäslätkä vaan viinilasta. Kas kummaa. Ja käyttämämme kattila on tismalleen 10 l vetoinen. Tulevia eriä ajatellen tämä tieto nopeuttaa ammattimaista toimintaamme useita minuutteja!

No se viinilasta

Lisäksi Barbara on tehnyt tiukkaa tutkimusta yön pimeinä tunteina, ja saattaa olla mahdollista että kenties, ehkäpä hänellä on jonkinlainen hatara aavistus ominaispainomittarin toimintaperiaatteesta ja sen tulkinnasta.

Bloginkirjoitusviininä toimi tällä kertaa Lidln tee, sillä Jimmy oli juonut kaiken punkun.