Pullotuspäivä

29.3 Terassikautemme korkkauspäivänä

Ja taaaas on aika desinfioida. Homma alkaa maistua jo shaibalta samalla kun ilma haisee kitkerältä hapolta salvaten hengityselimet. Silti orjallisesti jälleen huljutamme käymisastian, lapon ja ominaispainomittarin. Jäljelle jäävän desinfiointiaineen suppiloimme pulloihin, joista vanhat etiketit ja liimapinnat on raaputettu pois. Olemme käyneet ostamassa myös ihka uusia, kirkkaita ja kiiltäviä pulloja, sillä vaikka kuinka koetimme juoda tarvittavaa pullomäärää tyhjäksi, epäonnistuimme tavoitteessamme. Emme silti luovuta -  jatkamme juomista! Tälläkin kertaa nautimme viinintekoviiniä, joka on Jimmyn löytö ja suuri suosikki: kalifornialainen "jalkaviini" eli Barefoot Shiraz.

Pulloja desinfiointiin.

Jalkaviini, the herkkuviini.

Lisäsokeroitu tuotoksemme välkkyi heleän keltaisena valmistusämpärin pohjalla. Pohjasakkaa kuolleine hiivasolukkoineen ei silmämääräisesti vaikuttanut enää olevan ollenkaan, mutta varmuudeksi silti lapposimme aarteemme kertaalleen. Vanhenevat silmämme olivat oikeassa: ei mitään ylimääräistä viiniin kuulumatonta (ei edes Barbaran kuolaa tai ominaispainomittariohjetta, joita molempia - jostain meillekin tuntemattomasta syystä - on viiniin saattanut matkan varrella tipahtaa.) 

Todistettavasti sammio oli ainakin kerran pulpahtanut sokerin lisäyksen jälkeen, eli jonkinlaista käymistä oli tapahtunut. Loppumittaukset ja laskutoimitukset osoittivat alkoholipitoisuuden nousseen uuteen lukemaan n. 10,6 %. Noin-arvo sen vuoksi, kun ominaispainomittari ei päässyt vapaasti kellumaan pohjan ottaessa vastaan. Joudumme siis hankkimaan vielä ainakin mittalasin tarkkojen lukemien saamiseksi.

Korkit liukastumassa

Välihuomio: tähän mennessä olemme sijoittaneet - tai näkökulmasta riippuen tuhlanneet - kaikkiin viininvalmistusvälineisiin yhteensä 101 €. Tällä summalla olisi tietysti ostanut n. 11 pulloa Alkosta. Mikäli kuitenkin saamme viinistämme juomakelpoista, tulee säästömme olemaan 41 pulloa.

Lopultakin kauhaisimme lasillisen muovisesta saavistamme ja ryhdyimme arviointiin:

Väri: kauniin keltainen, näyttää valkkarilta 

Tuoksu: ei juuri muutoksia, persoonaton

Maku: Parempi! kevyt, sopisi sprizeriksi

Jälkimakeutuksemme oli siis onnistunut - aika tosin näyttää kuinka huikeisiin sfääreihin liememme aromit kehittyvät. Hyväksyttyämme tähänastisen lopputuloksen, oli aika hyvästellä hiivalle löyhkäävä käymisastia ja siirtää viisasten juoma desinfioituihin pulloihin. Jimmy on jo edistynyt lappoletkun käyttäjä, eikä tälläkään kertaa tarkassa käden ja silmän yhteistyössä päässyt kuin muutama tippa ohi pullonsuun.

Lopputippojen kaatoa.

Korkin painamista.

Jimmyn vastuulle jäi myös korkittaa kaikki täyttämämme viinipullot. Barbarakin kyllä avuliaasti yritti, mutta tuloksettoman ähertämisen seurauksena penteleen korkki jäi vain jumiin korkitustötteröön. Jimmy siis voimillaan ja taidoillaan plopsautteli 14 enemmän tai vähemmän tiukkaa korkkia pullojemme kauloihin. Olimme myös kesän piknikkejä silmällä pitäen ostaneet viinipusseja ja täytimmekin kaksi kolmen litran hanapussipakkausta.

Lötköt pötköllään.

Ensimmäisemme on nyt luotu. Viinitaiteilijat ovat hämillään. Kolmessa viikossa pääsimme tähän pisteeseen jossa meillä on nyt:

• 3 x 0,75l BJ-wines Dry as Fuck Limited edition 2017

• 2 x 3l lötköpussukka

• 1 x 1,5l viinipullo

• 13 x 0,75l viinipullo

Ja koska kaikkiahan aina kiinnostaa uuden tulokkaan nimi, saanemme ylpeinä esitellä:

Almost Dry as Fuck 2017 (eli Oolmosti) 

Tulokas.