Punaviinipuuhastelua ja pulputuspulmia

5.4.  Punkunmaistamispäivänä

 

Eräänä keskiviikkoisena päivänä kävimme taistelua päikkäreiden ja viinihommien välillä. Yllättäen viinihommat vei kädenväännössä erän viimeisen ja avasimme pullon Painter's Covea ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Punaviinimme oli siis lopettanut käymisensä kaksi viikkoa astiassaan jo ihanasti lutkuttavaa pulputusta synnyttäen.

 

Painter's Cove Shiraz Cabernet 2015.
 

 

Perinteikkäitten desinfioimisrituaalien jälkeen käymisastian kansi auki ja ensisilmäys- ja tuoksutus punaisesta marjaherkustamme ja kyllähän se näyttää ihan punaviiniltä! Ominaispainomittauksen tulos kirvoitti viinipäiväkirjaamme seuraavia merkintöjä: "helvetin kuivaa on taas." ja  "eli taas vitun kuivaa." Taattua tavaraa on siis tulossa. Ominaispaino tässä vaiheessa 0,990 öksleä.

 

Vitun kuivaa. Tämäkin.

 

 

Ennen jännittävää ja aistikasta maistelua tuotos lapottiin jo hyvin tottunein ja ammattimaisin ottein puhtaaseen käymisastiaan. Sitten vain kahmaisimme kamaa viinilasillisen verran ja annoimme sen viedä meidät toiseen maailmaan:

 

Väri: näyttää vetiseltä, roseelta, samea.

 

Tuoksu: molemmilla pieni puistatus, Jimmy löysi pienen etikan vivahteen.

 

Maku: enemmän makua kuin valkkarissa, hiivainen, närästävä (ehkäpä tämän viinin ohessa saa mukaansa myös Rennie-paketin. Voisimme kenties ryhtyä yhteistyöhön paikallisen apteekin kanssa), marjaisa, positiivinen yllätys.

 

TÄSTÄ TULEE HYVÄ!

 

Puistattavan hyvää!

 

 

Jimmy pääsi seuraavaksi ravistushommiin eli kertynyt hiilidioksidi piti saada nesteestä pois ravistellen käymisastiaa. Ennen kannen sulkemista lisäsimme pussillisen käymisenpysäyttäjää. Kaiken kaikkiaan saimme aikaa näihin toimiin kulumaan 45 minuuttia, eli valkoviinihommiin verrattuna (1,5 tuntia) olimme tänään perkeleen nopeita.

 

Lisättyämme parin päivän päästä kitosaanin ja piihapon huomasimme, että se helvetin viini pulputtelee taas! Mitä nyt!? Kohtaammeko epäonnistumisen? Onko viini pilalla jo ennen valmistumistaan? Kuumeisen tiedon etsimisen tuloksena johtopäätöksemme ovat seuraavanlaisia:

 

- hiilidioksidia jäi nesteeseen, jonka seurauksena viini ei kirkastu.

 

- onko meillä 20 litraa punaviinietikkaa?

 

- onko tämä nyt vielä jälkikäymistä vai mitä helvettiä?

 

- onko viini saastunut?

 

Tällaiseen cliffhangeriin teidät, arvoisat lukijat, jätämme. Jatkoa Barbaran, Jimmyn ja punaviinin seikkailuista seuraa myöhemmin.

 

Blogikuohuviininä ja pääsiäisen käynnistäjänä toimi Perelada Brut Reserva Cava.

 

Blogin ja pääsiäisen kumppani.

 

Pullotuspäivä

29.3 Terassikautemme korkkauspäivänä

Ja taaaas on aika desinfioida. Homma alkaa maistua jo shaibalta samalla kun ilma haisee kitkerältä hapolta salvaten hengityselimet. Silti orjallisesti jälleen huljutamme käymisastian, lapon ja ominaispainomittarin. Jäljelle jäävän desinfiointiaineen suppiloimme pulloihin, joista vanhat etiketit ja liimapinnat on raaputettu pois. Olemme käyneet ostamassa myös ihka uusia, kirkkaita ja kiiltäviä pulloja, sillä vaikka kuinka koetimme juoda tarvittavaa pullomäärää tyhjäksi, epäonnistuimme tavoitteessamme. Emme silti luovuta -  jatkamme juomista! Tälläkin kertaa nautimme viinintekoviiniä, joka on Jimmyn löytö ja suuri suosikki: kalifornialainen "jalkaviini" eli Barefoot Shiraz.

Pulloja desinfiointiin.

Jalkaviini, the herkkuviini.

Lisäsokeroitu tuotoksemme välkkyi heleän keltaisena valmistusämpärin pohjalla. Pohjasakkaa kuolleine hiivasolukkoineen ei silmämääräisesti vaikuttanut enää olevan ollenkaan, mutta varmuudeksi silti lapposimme aarteemme kertaalleen. Vanhenevat silmämme olivat oikeassa: ei mitään ylimääräistä viiniin kuulumatonta (ei edes Barbaran kuolaa tai ominaispainomittariohjetta, joita molempia - jostain meillekin tuntemattomasta syystä - on viiniin saattanut matkan varrella tipahtaa.) 

Todistettavasti sammio oli ainakin kerran pulpahtanut sokerin lisäyksen jälkeen, eli jonkinlaista käymistä oli tapahtunut. Loppumittaukset ja laskutoimitukset osoittivat alkoholipitoisuuden nousseen uuteen lukemaan n. 10,6 %. Noin-arvo sen vuoksi, kun ominaispainomittari ei päässyt vapaasti kellumaan pohjan ottaessa vastaan. Joudumme siis hankkimaan vielä ainakin mittalasin tarkkojen lukemien saamiseksi.

Korkit liukastumassa

Välihuomio: tähän mennessä olemme sijoittaneet - tai näkökulmasta riippuen tuhlanneet - kaikkiin viininvalmistusvälineisiin yhteensä 101 €. Tällä summalla olisi tietysti ostanut n. 11 pulloa Alkosta. Mikäli kuitenkin saamme viinistämme juomakelpoista, tulee säästömme olemaan 41 pulloa.

Lopultakin kauhaisimme lasillisen muovisesta saavistamme ja ryhdyimme arviointiin:

Väri: kauniin keltainen, näyttää valkkarilta 

Tuoksu: ei juuri muutoksia, persoonaton

Maku: Parempi! kevyt, sopisi sprizeriksi

Jälkimakeutuksemme oli siis onnistunut - aika tosin näyttää kuinka huikeisiin sfääreihin liememme aromit kehittyvät. Hyväksyttyämme tähänastisen lopputuloksen, oli aika hyvästellä hiivalle löyhkäävä käymisastia ja siirtää viisasten juoma desinfioituihin pulloihin. Jimmy on jo edistynyt lappoletkun käyttäjä, eikä tälläkään kertaa tarkassa käden ja silmän yhteistyössä päässyt kuin muutama tippa ohi pullonsuun.

Lopputippojen kaatoa.

Korkin painamista.

Jimmyn vastuulle jäi myös korkittaa kaikki täyttämämme viinipullot. Barbarakin kyllä avuliaasti yritti, mutta tuloksettoman ähertämisen seurauksena penteleen korkki jäi vain jumiin korkitustötteröön. Jimmy siis voimillaan ja taidoillaan plopsautteli 14 enemmän tai vähemmän tiukkaa korkkia pullojemme kauloihin. Olimme myös kesän piknikkejä silmällä pitäen ostaneet viinipusseja ja täytimmekin kaksi kolmen litran hanapussipakkausta.

Lötköt pötköllään.

Ensimmäisemme on nyt luotu. Viinitaiteilijat ovat hämillään. Kolmessa viikossa pääsimme tähän pisteeseen jossa meillä on nyt:

• 3 x 0,75l BJ-wines Dry as Fuck Limited edition 2017

• 2 x 3l lötköpussukka

• 1 x 1,5l viinipullo

• 13 x 0,75l viinipullo

Ja koska kaikkiahan aina kiinnostaa uuden tulokkaan nimi, saanemme ylpeinä esitellä:

Almost Dry as Fuck 2017 (eli Oolmosti) 

Tulokas.

Dry as Fuck Limited Edition 2017

26.3.

Tämä päivämäärä piirtyy lähtemättömästi BJ viiniperheen historiankirjoihin, sillä kyseisenä sunnuntaina pullotimme ensimmäiset viinimme. Viikko oli siis kulunut litkun kirkastamisesta ja nyt homma oli tullut ikään kuin päätökseensä. Väri olikin kirkas, mutta varmuuden varalta lapposimme erän vielä kertaalleen puhtaaseen käymisastiaan mahdollisten sakkajäämien eliminoimiseksi. Ominaispainoksi mittasimme 0,990 öksleä ja todella kimuranttien laskutoimitusten jälkeen totesimme viinimme alkoholipitoisuudeksi 10,0%. No, eipä tullut onneksi ihan pelkkää omenamehua.

Niin kirkasta, että ihan häikäisee.

Vihdoin pääsimme maistamaan kallisarvoista esikoistamme. Viiniä tarkastellessa, tuoksutellessa ja maistellessa esiin nousi seuraavia adjektiiveja:

Väri: heleä, kirkas, kepeä ja keväinen 

Tuoksu: helvetin kuiva, kukkea  ja lähikapakan hanaviinimäinen

Maku: omenainen, valju, viinamainen eli alkoholi maistuu (erikoista kylläkin) ja keskenkasvuinen.

Tämän maistelun jälkeen oli paikallaan huuhtoa suu ihan oikealla viinillä, joka tässä tapauksessa oli Rioja Tempranillo luomupunkero.

Espanjalainen punaviini.

Heleää ja keväistä.
Valjua ja keskenkasvuista.

Kuten asiantuntevista ja sofistikoituneista kommenteista voidaan päätellä viinimme ei ole siis läheskään valmista vaan vaatii vielä aikaa kehittyä ja kypsyä. Ja kuten Viinitaitelijoiden jorinoita - blogikirjoituksessa jo mietiskelimme, niin nyt oli aika suorittaa jälkimakeutus maun kehittämiseksi. Tosin ensin pullotimme 3 pulloa tätä helvetin kuivaa valkoviiniä ihan vain sen takia, että jonain päivänä näiden pullojen arvo on taivaissa. Jäljelle jääneeseen 17 litraan lisäsimme tarkalleen 40,8 grammaa sokeria eli 2,4 g per litra. Kansi kiinni ja muutaman päivän odotus.

Pullojen korkitus aiheutti pienimuotoista miten vitussa-tyyppistä ähkimistä ja puhinaa, mutta lievähkön taistelun jälkeen Jimmy selviytyi tästäkin asiasta voittajana ja korkit lumpsahtivat paikoilleen. Korkkien kastelu vedessä ennen niiden tuuppaamista pullojen suuhun helpotti huomattavasti kyseistä hommaa. Korkitettujen pullojen pitää olla pystyssä muutaman päivän ajan, jotta korkki asettuu kunnolla paikoilleen, jonka jälkeen ne pitää laittaa kyljelleen säilytykseen.



BJ wines DAF Limited Edition 2017

Mutta lopputulemana: meillä on siis kolme BJ wines Dry As Fuck Limited Edition 2017 - pulloa ja 17 litraa jälkimakeutuksessa köllöttelevää viintä. Parin päivän päästä hommat etenee taas.